Viileiden vesien taimen on usein syntynyt metsän keskellä, pienten jokien tai purojen virtapaikoissa. Kun kutuaika on käsillä, se suuntaa erehtymättömästi kauas valuma-alueiden ylävesien jokiuomiin aina kotikoskeensa saakka.
Järvien selillä vuosien aikana varttunut taimen (Salmo trutta) palaa aikanaan synnyinseudulleen kutemaan. Kutumatka synnyinseuduille on pitkä, raskas ja usein täynnä esteitä. Osa kaloista kuitenkin pääsee lopulta perille, kutee syksyllä pohjasoran sekaan mätimunat, ja näin kotikosken taimenten suku voi jatkua.
Taimen elää puhtaassa, hapekkaassa ja viileässä vedessä. Kotikoskessa keväällä kuoriutuvat pikkutaimenet varttuvat ensimmäiset vuodet synnyinseuduillaan, syövät joen hyönteisiä ja toukkia.
Vaellus suuriin lähijärviin tukevamman ravinnon äärelle alkaa, kun taimenella on mittaa reilut 20 senttiä. Tämä vaellusvietti erottaa taimenen puroissa koko elämänsä viettävistä tammukoista eli purotaimenista.
Taimen elää puhtaassa, hapekkaassa ja viileässä vedessä.
Varjostusta ja puhtaat vedet
Vuosikymmenien aikana ihmisen toimesta peratut uomat ja rakennetut esteet ovat tuhonneet monet alkuperäiset taimenkannat. Pienvesistöjä kunnostamalla, kalojen suojakiviä takaisin koskiin pyörittämällä, sorastuskiviä ja mätirasioita istuttamalla taimenen elinoloja on vesistö kerrallaan saatu palautettua. Myös kalastusta on rajoitettu, joten yhä useammalla lohikalalla on mahdollisuus selviytyä kotikoskeensa sukuaan jatkamaan.
Metsätaloudessa lohikalojen virtavesien elinkelpoisuus huomioidaan suojavyöhykkeillä ja vesiensuojelutoimenpiteillä. Puusto luo uoman ylle varjostusta ja osaltaan pitää veden viileänä kesäpaahteella. Rantapuskat myös kuhisevat hyönteisiä ja tuottavat näin ravintoa kaloille. Vyöhykkeen kasvusto hidastaa pintavesien suoraa virtausta uomaan ja pysäyttää humuksen pääsyn vesistöön. Näin humus ei pääse tukkimaan sorakoita ja estämään hapekkaan veden virtausta mätimuniin. Ojitusalueiden laskuojien humuksen ja rehevöittävien ravinteiden pääsy estetään tehokkaimmin pintavalutuskentillä. Tierummut ja siltojen patorakennelmat eivät saa estää kalojen ja äyriäisten liikkumista vesistöjen välillä edes matalan veden aikana.
Vapaaehtoiset PEFC- ja FSC-sertifioinnit edistävät vastuullista metsänhoitoa, jolla turvataan metsien luontoarvoja. Tässä juttusarjassa metsäluonnon monimuotoisuutta ja metsätaloutta tarkastellaan eläinten näkökulmasta. Stora Enson kautta voit maksutta liittää metsätilasi PEFC-sertifiointiin vaikkapa heti eMetsä-verkkosovelluksen kautta. Metsäasiantuntijamme kertovat myös mielellään Stora Enson FSC-ryhmäsertifioinnin eduista ja merkityksestä moniarvoisessa metsänomistuksessa.
Artikkeli on julkaistu Terve Metsä-lehdessä 4/2021
Teksti: Juha Hanni
Kuva: iStock
