Päivitetyn FSC-standardin muutosten pääpaino on metsien monimuotoisuuden lisäämisessä. Käytöstä pian poistuva Suomen FSC-standardi julkaistiin vuonna 2011.
Suomen päivitetty FSC®-standardi on julkaistu. Vuosien 2016 – 2023 välillä tehtyyn päivitystyöhön osallistuivat ympäristö-, talous- ja sosiaalikamarin edustajat ja standardin vaatimukset heijastelevat näiden kestävyyden ulottuvuuksien tasapainoa metsien käytössä.
Uudistuneessa standardissa on monia suurempia ja pienempiä muutoksia poistuvaan standardiin verrattuna. Merkittävimmät muutokset esitellään tässä artikkelissa.
Päivitetyn standardin saa halutessaan ottaa käyttöön vaikka heti. Stora Enson hallinnoimassa FSC-ryhmässä FSC-standardin käyttöönotto tapahtuu 1.10.2023 alkaen. Nyt päivitetty standardi on käytössä vähintään viisi vuotta.
Muutoksilla parannetaan ennen kaikkea metsäluonnon tilaa
Päivitetyn standardin muutosten pääpaino on metsien monimuotoisuuden lisäämisessä. Luonnonhoidon taso paranee FSC-sertifioiduissa metsissä, esimerkiksi uhanalaisille lajeille tärkeän säästö- ja lahopuun määrää lisäämällä.
Myös vesistöjen, soiden sekä aina säästettävien kohteiden suojakaistoihin tulee merkittäviä muutoksia.
Työelämän pelisäännöt ja työntekijöiden oikeudet ovat päivitetyssä standardissa huomioitu ja saamelaisten oikeudet on aiempaa selkeämmin kirjattuna.
Millaisilla luonnonhoidollisilla toimenpiteillä voi kohentaa metsän monimuotoisuutta? Lue lisää: Luo terveempi ja luonnonmukaisempi talousmetsä >>
Uudessa standardissa on erilaisia vaatimuksia riippuen metsänomistuksen koosta, jotka on ilmoitettu vaatteista tutuilla kokoluokilla XS-L.
Säästöpuut, lahopuun ja lehtipuiden säästäminen
Kuten poistuva standardi, uusi FSC-standardi velvoittaa jättämään min. 20 cm (P-S 15 cm) säästöpuita vähintään 10 kpl/ha. Varttuneiden metsien hakkuissa tämä riittää jatkossakin säästöpuustoksi, mutta uudistushakkuilla muutoksena nykyiseen on, että näiden lisäksi tulee jättää min. 10 kpl/ha vähintään 10 cm säästöpuita, joita ei kuitenkaan tarvita silloin, jos vähintään 5 kpl säästöpuista on rinnankorkeudelta 30 cm (E-S) ja 25 cm (P-S). Jatkossa voi siten uudistushakkuilla tilanteen mukaan valita, jättääkö nykyistä enemmän pieniä säästöpuita vai poistuvan standardin vaatiman määrän järeämpiä säästöpuita.
Säästöpuustoon on jatkossa jätettävä aina myös käsiteltävän alueen pääpuulajia. Eri-ikäiskasvatukseen tähtäävien hakkuiden yhteydessä pysyvät säästöpuut tulee erikseen merkata (esim. karttajärjestelmiin), jotta ne voidaan huomioida jatkossa. Säästöpuuryhmien alustoja ei saa raivata. Erikseen määritellyt monimuotoisuudelle arvokkaat puut (esim. järeät haavat, petolintujen pesäpuut ja jalot lehtipuut) jätetään aina korjaamatta niiden määrästä riippumatta, kuten nykyisinkin.
Uudessa FSC-standardissa kaikki sellainen lahopuu säästetään, jota metsätuholaki ei velvoita korjaamaan. Kohteilla, joilla tuoretta lahopuuta syntyy yli 20 m3/ha, ylimenevän osan saa poistaa.
Säästettävä lehtipuuosuus säilyy samana, lehtipuita ei saa vähentää alle 10 % kasvatettavan puuston runkoluvusta. Lehtipuuosuuteen tulee säästää myös taloudellisesti vähäarvoisempia puulajeja, kuten leppiä, tuomia, pajuja ja pihlajia silloin, kun niillä on mahdollisuus kasvaa kohteella suuriksi puiksi. Mikäli kohteella on lehtipuita alle 10 %, kaikki lehtipuusto säästetään, paitsi niiltä osin, kun se selvästi haittaa havupuiden kasvua. Kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa säilytetään pienpuustosta muodostuvia, pienialaisia (suos. 2-5 kpl, yht 50 m2/ha) tiheiköitä.
Lannoitteiden, torjunta-aineiden tai vierasperäisten puulajien käyttöön ei tule merkittäviä muutoksia. Geneettisesti muunneltujen puiden kasvatus on kiellettyä jatkossakin.
Vesistöjen suojakaistoihin merkittäviä muutoksia
Suojakaistoihin liittyvät muutokset uudessa standardissa ovat asia, joka vaatii luultavasti kaikkein eniten uuden oppimista. Suurimmat muutokset suojakaistoissa koskevat meriä ja uomaltaan luonnontilaisia tai sen kaltaisia jokia, puroja ja lähteitä.
Tiettyihin vesistötyyppeihin, kuten meriin ja luonnontilaisiin ja luonnontilaisen kaltaisiin jokiin, puroihin ja lähteisiin tulee nykyisten suojakaistojen lisäksi peitteisenä hoidettavat suojakaistat. Lisäksi tietyillä vesistötyypeillä tulee jättää viereisen kuvion reunaosaan ainespuuta pienempää puustoa, mikä käytännössä tarkoittaa, että raivaussahatöiden osalta suojakaista on näillä kohteilla leveämpi kuin hakkuiden osalta.
Vesistöjen suojakaistoihin tulee myös pieniä lievennyksiä, kun uomaltaan muutettuihin puroihin riittää jatkossa 10 metrin peitteinen suojakaista, nykyisen 15 metrin koskemattoman suojakaistan sijaan.
min 5 metrin leveydeltä suojavyöhykkeeseen rajautuvalla osalla, mutta puuston peitteisyyttä ei vaadita.
**Vaaditaan vain silloin, kun suojavyöhyke on varttunutta tai uudistuskypsää metsää.
Käytön ulkopuoliset alueet ja erityiskäyttöalueet liki ennallaan
Vähintään 5 % sertifioidun alueen metsämaasta säästetään pysyvästi metsätalouden ulkopuolelle ekosysteemien ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Kitu- ja joutomaat ovat metsätalouskäytön käytön ulkopuolella. Tähän asiaan ei tule merkittäviä muutoksia.
Kuten ennenkin, käytön ulkopuolisten alueiden lisäksi rajataan erityiskohteita, joita hoidetaan metsien monimuotoisuutta tai metsien rakennetta monipuolistavalla tavalla. Yhdessä käytön ulkopuolisten kohteiden kanssa osuuden on katettava vähintään 10 % sertifioidusta metsämaasta. Näiden ns. erityiskohteiden määrittelyyn tulee sellainen muutos, että kohteiden kasvatuksen tavoite tulee valita standardissa määritellystä listasta, kun ennen tavoitteen sai valita vapaammin. Käytännössä kaikki nykyisin näille alueille määritellyt tavoitteet ovat sallittuja uudessakin standardissa.
Erikseen standardissa mainitut aina säästettävät arvokkaat elinympäristöt ja uhanalaisten lajien suojelun kannalta erityisen tärkeät kohteet säilyvät jokseenkin ennallaan ja ne voidaan laskea käytön ulkopuoliseen 5 % osuuteen aina metsämaalla sijaitessaan. Aina säästettäviä kohteita ovat esim. runsaslahopuustoiset metsät, luonnontilaiset korvet ja muut suot, tulvametsät ja vesitaloudeltaan luonnontilaiset kosteat lehdot. Näille kohteille on uudessa standardissa määritelty suojakaistat tarkkoine metrimäärineen, kun ennen kohteet tuli rajata ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Rajaukset eivät merkittävästi poikkea aiemmin käytetyistä. Esimerkiksi vesitaloudeltaan luonnontilaisiin korpiin tulee jättää 10 metrin suojakaista ja avosoille riittää viisi metriä.
Muutoksia myös sosiaalisiin ulottuvuuksiin
Työntekijöiden oikeudet ovat aiempaa merkittävämmin esillä standardissa ja siihen on tullut muun muassa syrjinnän ehkäisyä, työtekijöiden yhdistymisvapautta, palkan maksua, työturvallisuuden edistämistä ja lapsityövoiman käytön ehkäisyä koskevia vaatimuksia.
Suomen ainoan alkuperäiskansan, saamelaisten, tulee olla tietoisia heidän oikeuksiinsa mahdollisesti vaikuttavista metsänkäytön suunnitelmista ja hyväksyä ne etukäteen sopimuksella. Ennakkosuostumuksen saamista koskevan neuvotteluprosessin vaatimukset riippuvat metsäomistuksen laajuudesta, mutta prosessi koskee niin valtiota, kuntia kuin yksityisiä metsänomistajiakin silloin, kun ne ovat FSC-sertifioituja.
Poronhoitoalueella poronhoidon vaatimukset otetaan huomioon esimerkiksi säilyttämällä poroaidat ja suunnittelemalla metsänhoitotyöt siten, että sen haitat porotaloudelle minimoidaan.
FSC on rekisteröity tavaramerkki. Stora Enso Oyj Forest Finlandilla on FSC-tavaramerkin käyttöoikeusnumerot FSC C003140 ja FSC C119850.
Lisätietoa:
FSC Suomen artikkeli muutoksista
Suomen uuden FSC-standardin nettiopas
