Runkohinnoittelu on yleistynyt perinteisen tavaralajihinnoittelun rinnalle puukaupassa. Runkohinta soveltuu etenkin hyvin hoidettuihin metsiin. Tällainen hinnoittelu mahdollistaa tukin katkonnan vapaasti saha-asiakkaan tarvitsemiin mittoihin, eikä katkonnalla ole vaikutusta metsänomistajan puukauppatuloon.
Puukauppojen yhteydessä sovittu kahden vuoden korjuuaika on pitkä, sahojen kysyntätilanne ehtii muuttumaan moneen kertaan. Maanomistajan kanssa sovituista pituuksista ja läpimitoista pidetään kiinni, mutta vuoden kuluttua jollekin kaupalla sovituista mitoista ei välttämättä enää olekaan kysyntää.
Runkohinnoittelulla vastataan erityisesti sahatavaramarkkinoiden nopeisiin vaihteluihin. Runkohintaa käytettäessä tukit voidaan katkoa saha-asiakkaalle vapaisiin mittoihin, toisin kuin perinteisessä lajikohtaisessa hinnoittelussa. Tällä tavalla sahat pystyvät helpommin vastaamaan myös normaalista poikkeaviin kysyntätilanteisiin.
Runkohinnoittelussa puulajilla on aina yksi hinta (euroa/m3), eikä korjuussa katkonta vaikuta metsänomistajalle maksettavaan tiliin.
Ostaja on valmis kantamaan riskin, sillä runkojen mukainen hinnoittelu antaa vastavuoroisesti vapauden katkoa rungot ostajan tarvitsemiin mittoihin. Riskiä hallitaan leimikon laatukriteereillä, joiden myötä leijonanosa kaupoista tehdään jatkossakin puulajikohtaisella hinnoittelulla. Hyvälaatuisen päätehakattavan havumetsän omistajille runkohinnoittelu on kuitenkin yksi tapa ennakoida puukaupalla tehtävää tiliä.
Runkohinnoittelu sopii ainoastaan havupuille
Runkohinnoittelua käytetään Stora Ensolla etenkin sen omien sahojen vaikutusalueella. Runkohinnoittelu sopii vain männylle ja kuuselle, sillä koivun laatuvaihtelu on liian suurta.
Tällaista hinnoittelua käytetään uudistushakkuukohteilla, jotka ovat metsäkuvioltaan tasa- ja hyvälaatuisia sekä vähävikaisia. Tasalaatuisuus on oleellinen kriteeri, sillä rungot hinnoitellaan järeyden ja laadun perusteella.
Runkohinnoittelua voidaan käyttää koko leimikossa tai vain osassa leimikkoa.
Tällaisella hinnoittelulla ostaja kantaa riskin mahdollisista tukkipuuksi kelpaamattomista laatuvioista. Poikkeuksena on päällisin puolin näkymätön tyvilaho, joka hinnoitellaan erikseen puutavaralajien mukaisesti.
Harvennuksissa runkohintaa ei käytetä. Harvennuksissa poistetaan huonolaatuisemmat rungot ja alaharvennuksessa pienimpiä puita. Tukin osuutta hakkuissa ei pidä lähteä silloin nostamaan metsän kustannuksella. Hinnoittelutavoilla ei ole vaikutusta korjuujälkeen, esimerkiksi ympäristöasioiden ja säästöpuiden osalta.
