Metsämme tarina elää sukupolvien elinkaaren tahdittamana, ja nyt oli minun vuoroni periä tämä maa.
Vasta nyt ymmärrän sen, miten tämä metsäpalsta on kulkenut aina osana sukuni tarinaa. Minulla ei nyt päntiönään ole ollut metsään asiaa, mutta aina se on ollut jollain tapaa puheissa ja elämässä mukana. Vanhalle isännälle sakeana kasvava kuusikko näyttäytyy niissä kovin erilaisena kuin meille keski-ikäisille. Metsämme tarina elää sukupolvien elinkaaren tahdittamana, ja nyt oli minun vuoroni periä tämä maa.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun omistan metsää. Rivitaloasunnon kauppakirja jäi omaan arkistoon, mutta osakepaperia sain juuri ja juuri hypistellä käsissä, ennen kuin se vietiin pankin holviin. Jos aivan rehellisiä ollaan, niin vähän samalta se perukirjan kylmä numerosarjakin tuntui – että siinäkö se nyt muka on. Ajatuksissa tämä metsä on nimittäin hiukan pelottavalta kuulostava juttu. Arvo-omaisuutta, josta on pidettävä huolta. Aivan kuten vanhempani ja isovanhempani ovat aikanaan tehneet.
eMetsä herätti metsäni eloon
Yhtenä iltana kirjauduin eMetsä-verkkopalveluun, ja yhtäkkiä tarinat sekä omistamani metsä heräsivät elämään. Ymmärsin, että en perinyt vain puita ja maata, vaan myös kulmauksen suota ja osuuden tiekunnasta. Kartoissa on merkitty myös lähde, josta muistan itsekin lapsena käyneeni hakemassa juomavettä marjareissulla. Tietokoneen näytölle avautui havainnollinen ilmakuva metsästäni. Voi melkein katsoa puu puulta, että tuossa niitä kasvaa. Jopa puiden korkeus, vai pitääkö sanoa pituus, on nähtävissä. Sekä se, kuinka paljon niitä puita onkaan.
Muuttaako metsänomistajuus?
Muuttaako oman metsän omistaminen ihmistä? Jos jotain, niin ainakin metsät ja metsäala kiinnostavat nyt aivan eri tavalla kuin aiemmin. Ennen metsänhoito on ollut minulle eittämättä samantekevä asia, ja nyt sen tilalle on tullut valtava tiedonjano. eMetsän tarjoamat kartat ja tiedot metsästäni ovat palvelleet hyvänä lähteenä, sillä ne pitävät sisällään valtavasti asiaa. Niin – kai on turvallista sanoa, että olen minä muuttunut. Omistan jotain ainutlaatuista ja haluan kantaa nyt vastuuta sen tulevaisuudesta. Parempi niin, sillä metsäni kutoo minut osaksi sukupolvien jatkumoa, enkä halua antaa sen ryvettyä omalla vahtivuorollani.
”Vasta nyt ymmärrän sen, miten tämä perimäni metsäpalsta on kulkenut aina osana sukuni tarinaa. Minulla ei paljoakaan ole ollut metsään asiaa, mutta aina se on ollut jollain tapaa puheissa ja elämässä mukana.”
On siis aika tarttua toimeen. Haluan tuntea metsäni paremmin. Yksi tuttu jo vinkkasikin, että eMetsän voi ladata puhelimeen, jolloin kartat ja GPS-paikannus auttavat näkemään metsän puilta. Onhan se hauska katsoa, että tuossa se tilaraja kulkee ja tuosta eteenpäin on Minun Metsäni.
Metsänhoitoon videon kautta
Meillä on Stora Enson metsäasiantuntijan kanssa jo eMetsän kautta videotapaaminen sovittuna. Hän on paikallinen ammattikaveri, joka tuntee metsäni olosuhteet. Lupasi auttaa metsänomistuksessa etiäpäin. Hän kertoo, mikä palstan tilanne on metsänhoidon kannalta ja mitä voisivat olla sillä tehtävät toimenpiteet lähivuosien aikana ja jopa kymmenen vuoden päästä. Aikaikkuna metsään on paljon suurempi kuin mihin olen muussa elämässä tähän mennessä tottunut.
Vaikka asun itse kaukana palstasta, alue tuntui puolestaan olevan metsäasiantuntijalle yllättävänkin tuttu hirvijahdeista. Meille on nettitapaaminen sovittuna viikon päästä, ja kaveri lupasi, että sen aikana opin valtavasti lisää palstastani aivan vain eMetsän sisältöä läpi käymällä. Sitten kun kesä koittaa, tarkoitus on jalkautua hänen kanssaan tutustumaan palstalle paikan päälle.
Metsänomistajuus tuli minulle täytenä yllätyksenä, ja yllätys on myös se, että ilmeisesti palstalta olisi tulossa myös rahavirtaa puukauppatuloina.
Artikkeli on julkaistu Terve Metsä -lehdessä 1/2023
Teksti: Juha-Pekka Honkanen
Kuvitus: Tomi Sunnarborg
