Suomen PEFC-sertifiointi muuttui helmikuun alussa. Miten uudet vaatimukset muuttivat metsänhoitoa?
Stora Enson metsänhoitopäällikkö Antti Rantasen mukaan PEFC-metsäsertifioinnin muutoksilla halutaan lisätä metsäluonnon monimuotoisuutta, edistää metsien terveyttä ja parantaa metsänhoitotöiden ympäristövaikutuksia.
– Yksi uudistetun PEFC-sertifioinnin tavoitteista on sekapuustoisuuden lisääminen kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa metsänuudistamisesta taimikonhoitoihin ja harvennuksiin. Sen sijaan puulajien tarkkoja prosenttiosuuksia PEFCissä ei määritetä, Rantanen kertoo.
Monilajinen puusto tukee luonnon biodiversiteettiä, mutta se on etu myös metsätalouden tuottokyvyn ja terveyden näkökulmasta. Puuston monilajisuus tukee pääpuulajin kasvua ja pienentää myrsky-, hyönteis- ja sienituhojen riskiä. Lopputuloksena syntyy tuottava ja terve metsä.
– Sekapuustoisuus on huomioitu myös Stora Enson metsänhoito-ohjeissa. Esimerkiksi raivaussahatöissä tavoitteena on kehittää sekapuustoisuutta niin, että pääpuulajin osuus on enintään 80 prosenttia. Istutuksessa valitaan edelleen kasvupaikalle soveltuvia jalostettuja pääpuulajin taimia. Sekapuustoisuutta luonto täydentää siemenillä, mutta istutusvaiheessa voidaan myös käyttää taimitarhojen täydentävää puulajia, selventää metsänhoitopäällikkö Rantanen asiaa.
Suojavyöhykkeiden merkitys vesistönsuojelussa kasvaa
Uudet PEFC-kriteerit edellyttävät, että avosoiden reunoille ja vesistöjen varsille jätettävien suojakaistojen keskimääräinen leveys on vähintään kymmenen metriä. Aiemmin viiden metrin leveys riitti. Uutena tuli myös ojamaisten ja suoristettujen purojen suojakaistat. Näillä edellä mainituilla suojavyöhykkeillä sallitaan vain poimintahakkuut.
– Suojavyöhykkeet ovat tärkeitä ekologisia käytäviä, jotka toimivat monien kasvi- ja eläinlajien kasvuympäristöinä ja estävät ravinteita huuhtoutumasta vesistöihin. Näiden alueiden maata ei saa muokata eikä pensaskerrosta raivata, Rantanen sanoo.
PEFC-standardin muut uudistukset ottavat kantaa säästöpuiden määrän ja järeyden lisäämiseen, tiheikköjen ja kuolleen puuston säilyttämiseen sekä pohjavesialueita koskeviin metsänkäytön rajoituksiin. Näistä viimeksi mainittu tulee huomioida lähinnä metsiä lannoitettaessa.
Puuston monilajisuus tukee pääpuulajin kasvua ja pienentää myrsky-, hyönteis- ja sienituhojen riskiä. Lopputuloksena syntyy tuottava ja terve metsä.
Eläviä säästöpuita ja kuolleita puita tulee molempia jättää vähintään kymmenen kappaletta jokaista hehtaaria kohti. Linnuille ja nisäkkäille tärkeitä, vähintään kymmenen neliön tiheikköjä puolestaan jätetään 2–3 kappaletta hehtaarille.
Säästöpuiden valinnassa painotetaan erityisesti vanhaa puustoa ja lehtipuita. Säästöpuuryhmät voidaan sijoittaa metsän suojavyöhykkeiden yhteyteen. Jos kuollutta puustoa ei ole kuviolla luontaisesti riittävästi, metsään tehdään tekopökkelöitä katkomalla eläviä puita. Niistä syntyy monille lajeille, esimerkiksi kolopesijöille, elintärkeää lahopuuta.
– PEFC-standardissa säästöpuiden määrä tuplaantui aiempaan nähden. Samalla säästöpuiden järeysvaatimus kasvoi 15 cm:n läpimittaan. Tiheikköihin liittyvä kriteeri puolestaan tuli nyt aivan uutena PEFCiin. Tiheikköjä voidaan käsitellä harvennushakkuiden yhteydessä, mutta säästöpuuryhmät säilytetään aina ennallaan. Näistä toimenpiteistä muodostuu ajan saatossa uhanalaisille eliölajeillekin tärkeää lahopuuta.
Sertifiointi aina mukana metsänkäsittelyssä
Rantanen muistuttaa, että Stora Enso noudattaa metsänhoitotöissään ja hakkuissaan aina vähintään PEFC-standardin vaatimuksia. Ne huomioidaan automaattisesti aina Stora Enson toteuttaessa metsänhoitotöitä, joten metsänomistajan ei tarvitse kantaa asiasta huolta.
– Haluamme toimia vastuullisesti ja huolehtia metsien monimuotoisuudesta sekä hyvinvoinnista. Metsäasiantuntijamme ottavat huomioon standardien ajantasaiset vaatimukset metsänhoitotöissä siinäkin tapauksessa, että asiakkaan metsäkohde ei olisi sertifioitu. Metsänomistajan kannattaa pitää mielessä PEFCin muutokset lähinnä metsänhoitotoimenpiteitä omatoimisesti tehdessään, Rantanen muistuttaa.
Lisätietoa PEFC-sertifioinnista voit lukea:
PEFC
Kestävän metsätalouden yhdistys
Artikkeli on julkaistu Terve Metsä -lehdessä 1/2023
Teksti: Tuomas I. Lehtonen
Kuva: Stora Enso
