Metsällä on meidän suomalaisten sydämissä aivan erityinen paikkansa. Se tulee esiin jo lempiharrastukseni nimeä tarkasteltaessa – me suomalaiset lähdemme metsästämään, kun esimerkiksi ruotsalaiset ja englantilaiset lähtevät jahtiin (jakt, hunting).
Kuvaan parhaillaan Estonian uppoamista käsittelevää jättimäistä tv-sarjaa, jonka kuvaukset sijoittuvat viiteen Euroopan maahan ja kahdeksaan kaupunkiin. Työpäivät ovat sekä henkisesti että fyysisesti raskaita ja venyvät usein pitkiksi. Kuvausten hetkeksi tauotessa, on hienoa paeta suomalaisen metsän rauhaan nollaamaan ajatuksiaan ja lataamaan akkujaan.
Muutama vuosi sitten pakkasimme perheemme kanssa tavaramme ja muutimme Helsingin Kampista Sipoon Nikkilän rauhaan. Nyt voimme viljellä vihanneksia ja yrttejä omalla pihallamme, ja lähteä kymmenkuisen bourbonnaisinseisojamme kanssa lenkille tonttimme rajalta alkavaan metsään. Päiväkoti-ikäisellä lapsellammekin riittää kotipihalla tilaa temmeltää.
Omat harrastukseni, metsästys ja perhokalastus, linkittyvät nekin kiinteästi luontoympäristöön. Lajit vaativat täydellistä keskittymistä, mikä helpottaa erkaantumista arjesta ja erityisesti töihin liittyvistä asioista. Perhokalastus on vienyt minut upeisiin paikkoihin, niin Suomessa kuin maailmallakin, ja tarjonnut loputtomasti haasteita.
Metsästän mielelläni hirviä ja peuroja, mutta metsäkanalinnustus on minusta jahtimuodoista kiehtovin. Koska koiranpennustamme ei ole varttunut minulle vielä metsästyskaveria, joudun järkeilemään lintujen olinpaikat karttaa lukemalla ja olosuhteita analysoimalla. Metsässä on liikuttava vaivihkaa ”puulta puulle” ja liikuttava kuin intiaani, jotta riista ei säikähdä pakoon.
Suomalaisella luonnolla on vahva roolinsa myös ohjaamassani Sorjosessa. Pyrimme kuvaamaan kotimaista metsäympäristöä mielenkiintoisella tavalla; näytämme maaston korkeuseroja ja korostamme kuvakulmavalinnoilla luonnon mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten lampia ja kaatuneita puita. Ulkomaiset katsojat ovat ihastuneet erityisesti Suomen lumiseen talveen sekä ilmakuvissa lipuviin päättymättömiin metsämaisemiin.
Luonnossa kuvaamisen isoimmat haasteet liittyvät lumeen ja pakkaseen. Esimerkiksi Sorjoseen kuvasimme kohtauksen, jossa kaivosalueelta löytyi ruumis. Ruumista esittävä näyttelijä joutui makaamaan alasti lumihangessa 30 asteen pakkasessa. Keksimme kätkeä ruumiin löytöpaikalle, lumen alle, lämpöpatjan näyttelijää lämmittämään. Kuskasimme kuvauspaikalle myös siirrettävän saunan, jossa näyttelijä pystyi lämmittelemään kuvaustauoilla.
Kun sarja tai elokuva tuotetaan globaaleille markkinoille, pitää huomioida, että Suomen olosuhteet ovat monille katsojille eksoottisia. Esimerkiksi järven jäälle sijoittuvissa kohtauksissa katsojille pitää tarjota vesiympäristöön liittyviä visuaalisia vihjeitä, vaikkapa laituri, merimerkki tai jäissä oleva hinaaja. Muuten talveen tottumaton katsoja saattaa olettaa kohtauksen sijoittuvan pellolle.
Ohjaajan työ on täynnä isojen ja pienten ongelmien ratkaisua. Pelkästään muutaman käsikirjoitukseen rustatun lauseen muuttaminen eläväksi kuvaksi saattaa tuottaa valtavasti päänvaivaa. Eräs kollegani on todennut, että ohjaajan työn haasteisiin voi kouliintua kouluja käymällä tai pakkasen kautta. Itse valitsin tuon jälkimmäisen.
Valmistuttuani ylioppilaaksi 1994 Tampereen ilmaisutaitolukiosta lähdin kiertämään helsinkiläisiä tuotantoyhtiöitä. Päätin kiertää yrityksiä niin kauan, että saan työpaikan. Kolmannessa firmassa tärppäsi, ja sain projektikohtaisen assistentin pestin. Työtehtävät seurasivat toisiaan ja vuonna 1998 pääsin ensimmäistä kertaa ohjaamaan. Omia valttejani ohjaajan työssä ovat periksiantamattomuus, kyky sietää epävarmuutta, uskallus kohdata uusia haasteita ja halu tehdä lujasti töitä. Koen, että ohjaajana, kuten perhokalastajana ja metsästäjänäkin, minulla on edelleen valtavasti opittavaa. Pyrin koko ajan kehittämään itseäni, jotta voin saavuttaa unelmani. Työrintamalla haaveilen isommista kansainvälisistä tuotannoista, metsämiehenä puolestaan hirvijahdista Wyomingin karuissa erämaamaisemissa ja perhokalastuksesta Seychelleillä.
Artikkelin kirjoittanut Juuso Syrjä, 46, on menestynyt suomalainen ohjaaja, joka tunnetaan muun muassa kansainvälisesti palkitun tv-sarjan ja elokuvan Sorjosen (Bordertown) ohjaajana. Sarjojen ja elokuvien lisäksi Syrjä on ohjannut yli 500 televisiomainosta ja lukuisia musiikkivideoita, joista tunnetuimpana Daruden ”Sandstorm”. Hän on tehnyt mainoksia mm. McDonald’sille, Bacardille, Samsungille, Nokialle ja Adidakselle.
Artikkeli on julkaistu Terve Metsä -lehdessä 3/2022
Teksti: Juuso Syrjä
Kuva: Dimitri Lisitsyn
