Maatalousyrittäjä, äiti, agrologi, puutarhavastaava, kilpaurheilija. Päivi Vähä-Jaakkola elää täyttä elämää vuodenaikojen rytmissä.
Moniyrittäjä Päivi Vähä-Jaakkola on kirjaimellisesti juossut pitkin metsiä pienestä pitäen, ja paljon lisää on luvassa. Hän harrastaa hirvenhiihtoa ja -juoksua SM-tasolla. Hirven metsästämistä ja ampumahiihtoa jäljittelevässä lajissa hiihdetään perinteisellä tyylillä ja ammutaan kymmenen laukausta sadan metrin päässä sijaitsevaan pahvitauluun. Kisaan kuuluu myös osuus, jossa arvioidaan etäisyyttä hirvenpääkuvioon. Hirvenjuoksu on lajin kesäversio.
Nyt 37-vuotias Päivi on osallistunut kilpa-ammuntakisoihin 10-vuotiaasta lähtien. Ampumaharrastus kulkee geeneissä.
– Suvussamme on aina ammuttu ja hiihdetty kilpaa.
Vähä-Jaakkoloilla on neljä kouluikäistä lasta, jotka myös harrastavat lajia.
– Harjoittelu tuntuu vanhemmista lapsista välillä pakkopullalta, mutta kisoihin lapset lähtevät aina mielellään. Pienemmät lähinnä kilpailevat vain leikkimielellä, sillä harjoittelu on sivuseikka vielä heidän iässään.
Mukana menossa on lasten kavereitakin. Päivi valmentaa lapsia lajin parissa kotimaisemissa Punkalaitumella. – Uusia harrastajia tarvitaan. Laji tuo vaihtelua ruutujen äärellä istumiselle.
Kisamatkat ja harjoittelu rytmittävät perheenäidin ja maatalousyrittäjän vuodenkiertoa. Niin tekevät myös peltotyöt, päivätyö puutarhavastaavana Hankkijalla, metsätyöt sekä kotipuutarhan hoitaminen. Lista on melkoinen. Päivi kuvailee töiden ja arjen yhdistämisen palapeliä rankaksi, mutta hän saa voimaa nähdessään, miten lapset viihtyvät maalla.
– Aina on myös tukea ja apua saatavilla.
Kauran salat tutuiksi
Päivi on nyt kahdeksatta vuotta maatalousyrittäjä. Hän viljelee puhdasta eli testatusti gluteenitonta kauraa sekä rypsiä nykyisellä kotitilallaan, Kylä-Laurilan maatilalla, joka sijaitsee viiden kilometrin päässä hänen syntymäkodistaan.
Peltotyöt ovat tuttuja lapsuudenkodista, mutta kauran salojen opettelussa on ollut paljon uutta.
Puhtaan kauran tuottaminen edellyttää tarkkuutta. Peltotyöt ovat tuttuja lapsuudenkodista, mutta kauran salojen opettelussa on ollut paljon uutta. Kuivurin anatomia ja viljan kuivaaminen on oma taitolajinsa.
Samoin kauran pitäminen gluteenittomana.
– Kylvölaitteilla ja puimurilla ei saa käsitellä muuta viljaa.
Myyntiin lähtevästä rekkakuormasta otetaan aina kilon näyte, jossa saa olla korkeintaan kaksi jyvää jotakin toista viljalajia. Päivi kiertää säännöllisesti pellot tarkistamassa, ettei niille ole levinnyt muita lajeja. – Otan sen kuntoilun kannalta.
Aktiivinen kyläyhteisö Suomen vilja-aitassa
Punkalaidun on maatalousvaltainen kunta, jonka asukkaista peräti neljäsosa työskentelee alkutuotannon parissa. Vertailun vuoksi: alkutuotanto työllistää koko Suomen elinkeinokartalla kolme prosenttia työikäisistä. Seudun pitkä leipäviljan viljelemisen historia on edelleen tiivis osa maisemaa. Kylä-Laurilan tilan rakennuksiin on kaiverrettu vuosiluku 1895.
– Meillä on ihanat naapurit ja hyvä kyläyhteisö. Joen partaalle rakennettiin laavu kyläläisten ja paikallisten yhdistysten voimin.
Jokimaisema laavuineen on lähellä, Päivin maatilalta viidensadan metrin päässä. Laavun läheisyydessä sijaitsi mylly joskus kauan sitten.
Seudulla on nuoria lapsiperheitä, mikä näkyy läheisessä, 65 oppilaan Pohjoisseudun kyläkoulussa. Koko Vähä-Jaakkolan perheen jälkikasvu käy vireää kyläkoulua, johon tulee lapsia kauempaakin.
Sukupolvien ketjut
Erityisesti 11-vuotias Tuure on innostunut äestämään peltoja kuin myös pikkuveljensä Oskari. Traktorihommat hoitava äiti toivoo, että lapset oppivat tilan töitä seuratessaan niin maatalouden kuin metsänhoidonkin merkityksen. Metsään suunnataan yhteisille eväsretkille ja koiran kanssa ulkoilemaan.
– Viime vuonna 6-vuotias Anni ja 7-vuotias Oskari olivat mukana, kun istutin kuusentaimia. Hyvät eväät mukana tietysti!
Traktorihommat hoitava äiti toivoo, että lapset oppivat tilan töitä seuratessaan niin maatalouden kuin metsänhoidonkin merkityksen.
Hiljattain yksi ympyrä sulkeutui sukupolvien ketjussa, kun Tuure olisi halunnut tarttua metsänperkaustöissä moottorisahaan.
– Oma isäni pelkäsi aikoinaan antaa moottorisahaa käsiteltäväkseni, kuten minä nyt omalle pojalleni. Mietin heti, mitä kaikkea voi sattua.
Saha tuli aikanaan tutuksi Päiville. – Opiskelin Ilmajoen maatalousoppilaitoksessa agrologiksi. Metsätalouskurssin suoritimme Ähtärissä Tuomarniemessä, ja siellä heti ensimmäisenä päivänä annettiin moottorisaha käteen.
Metsätöiden tekemiseen on kertynyt oppia niin ammatillisesta koulutuksesta kuin omalta isältäkin, joka on ohjeistanut puunkaadossa ja avustaa nyt aikuista tytärtään metsänhoitotöissä.
– Tykkään erityisesti taimikon raivaamisesta ja perkaamisesta. Polttopuut kerätään samalla omasta metsästä. Kylä-Laurilan tilan metsät sijaitsevat lähellä, kaikki noin 15 kilometrin säteellä.
– Lasten kanssa olen kulkenut kaikilla metsäpalstoilla, ja suunnitelmissa on jättää aikanaan jokaiselle oma pala metsää.
Puut junaan kuravellin keskeltä
Vaikka taimikonhoidot ja istutukset onnistuisivat kätevästi Päiviltä, kevät on maanviljelijälle ja puutarha-ammattilaiselle niin työntäyteistä aikaa, että tänä vuonna hän on tilannut muokkaustyöt ja kuusien istutukset Stora Ensolta.
Yhteistyö sujuu Stora Enson metsäasiantuntija Matti Saliojan kanssa. Päivi kertoo vuosi takaperin koituneesta kimurantista tilanteesta.
– Vuosi sitten teimme isommat päätehakkuut. Kovat sateet pehmittivät maan juuri silloin, kun puut piti saada junalle. Matti hoiti tilanteen hyvin ja kunnialla.
Salioja komppaa, että kuivan kevään jälkeen satoi yllättäen sata milliä vettä viikossa.
– Puut oli varastoitu vanhalle talolle, jonne johtava tie muuttui kuravelliksi. Paikalle kärrättiin mursketta, ja tietä oli tasoitettava traktorilla ja kaivurilla.
Puutarhatoimista toivoa ja uutta elämää
Kuten monelle maatalousyrittäjänä työskentelevälle, tulee leipä monesta lähteestä. Päivi on työskennellyt lukioajoista lähtien Hankkijan palveluksessa, ensin Punkalaitumella, sitten Huittisissa.
– Aamut ovat nyt kauneinta aikaa, kun ajan 35 kilometrin matkan töihin.
Puutarhavastaavan työtä voi sovitella peltotöiden lomaan. Toisaalta kiireiset sesongit eli kevät ja syksy kilpailevat samasta ajasta sekä pellolla että puutarhassa.
Ankeiden maailmantapahtumien keskellä on ilahduttavaa miettiä puutarha-asioita asiakkaiden kanssa.
– Se tuo toivoa ja uskoa. Toukokuu on parasta aikaa alalla. Viime vuosina suosittuja ovat olleet maisemapellot, joiden runsaina kukkivat lajit lisäävät pölyttäjien ja perhosten elintilaa.
– Mäkimeirami, kevätvuohenjuuri ja syysleimut houkuttelevat perhosia. Pölyttäjiä vetävät puoleensa esimerkiksi erilaiset apilat ja auringonkukat.
Päivi on huomannut, että pandemia-aikana hyötykasvit ovat lisänneet suosiotaan. Samoin huoli ruoan hinnan kohoamisesta sodan vuoksi saa sekin omaan keittiöön syötävää kasvattavat puutarhurit liikkeelle.
Omaan pihapiiriin hän on istuttanut marjapensaita, hedelmäpuita, perunaa, tomaattia ja erilaisia kukkia. Viime vuonna päärynäpuu tuotti satoja hedelmiä. – Pensasmustikkaa ja luumupuita on tulossa lisää.
Peuraa pellon laidalla ja lautasella
Paikallisen metsästysseura Haukan 250 jäsenen kohtaamiset ja tekemiset ovat Punkalaitumella tärkeää sosiaalista liimaa. – Alueella on paljon varsinkin valkohäntäpeuroja. Ne tallaavat ja syövät peltoja. Seuralla oli viime kaudella peurojen kaatamiseen 700 lupaa, mikä kertoo kannanhoidon tarpeesta.
Myös Päivi osallistuu jahtiin. – Tykkään istua kytiksessä metsän reunassa, useimmiten Tuure-poika seuranani.
Perheen ruokapöydässä on peuraa tarjolla lähes päivittäin. Maistuva riista löytää tiensä niin keittoihin, kiusauksiin kuin lasagneenkin. Siitä saa jauhelihaa, paistia, ohuita pihvejä. Hitaasti uunissa kypsyvä lihapata on herkkua. – Syömme peuraruokia usein perunamuusin kanssa.
Jäniksiäkin alueella pyydetään, samoin hirviä. Hirvet ovat mäntytaimikoiden pahin tuholainen seudulla. Jänismetsälle ja lenkille lähtee mukaan myös vanhimman tyttären Annan beagle Aawa.
– Se on virkeä ja tykkää purkaa energiaa.
Tilaa myös riippumatoille
Maatalousyrittäjän elämä on sesongin mukaisten, päivittäisten toimien lisäksi valpasta suunnittelua ja kehittämistä. – Tykkään tehdä itse kirjanpidon, jotta pysyn perillä siitä missä mennään.
Tulevan kesän suunnitelmiin kuuluu hallin laajentaminen ja sen jälkeen puimurin vaihto, osittain lastenkin toiveesta. Isompaa puimurinhyttiä kaivataan, jotta apulaiset mahtuvat paremmin kyytiin.
Hirvenjuoksukisoja on kalenterissa kesäksi jokaiselle viikolle elokuun alkuun saakka. Ohjelmassa on luvassa myös uutta elämää. Pihapiiriä ilmestyy parturoimaan täksi kesäksi kaksi karitsoivaa vuokralammasta.
Kesään kuuluu myös melkein päivittäinen uintireissu Päivin vanhempien mökille, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä. – Kaikki neljä lasta viihtyvät vedessä ja tykkäävät viettää aikaa yhdessä.
Hedelmäpuita Päivi istuttaa yleisen neuvon vastaisesti. – Yleensä suositellaan istuttamaan harvakseltaan. Minä laitan puut niin, että niiden väliin jää lapsille hyviä riippumattojen paikkoja.
Artikkeli on julkaistu Terve Metsä -lehdessä 2/2022
Teksti: Minna Takkunen
Kuvat: Marjaana Malkamäki
