Lahopuu on varsinainen metsän monimuotoisen elämän lähde, sillä se antaa metsän lukuisille eliölajeille ravintoa, suojaa ja lisääntymispaikan. Lahotessaan se tarjoaa myös ravinnerikkaan kasvualustan seuraavalle puusukupolvelle. Lahopuusta riippuvaisia eliölajeja on Suomessa noin 5000, joista kolmasosa on uhanalaisia lajeja.
Vastuullisen metsänhoidon edistäminen on Stora Ensolle ensisijaisen tärkeää, ja Stora Enson lahopuutoimintamalli on ollut käytössä vuodesta 2017 asti. Toimintamallin avulla on lisätty metsien lahopuun määrää, josta monet metsälajit, kuten linnut, käävät, hyönteiset ja muut metsien pienimmät eliöt ovat riippuvaisia. Erityisesti kolopesijälinnuille lehtipuupökkelöt ovat tärkeitä pesäpaikkoja.
Stora Enso ei osta eikä korjaa energiapuuksi yksittäisiä kuolleita puita tai niiden muodostamia pienryhmiä, eli hakkuissa jää pystyyn kuollutta puuta entistä enemmän. Pystylahopuun lisäksi myös maalahopuu huomioidaan korjuussa ja maanmuokkauksissa eli maalahopuiden yliajoa vältetään.
Tekopökkelöiden avulla voidaan nopeuttaa lahopuun muodostumista. Tekopökkelö syntyy, kun elävä puu, yleensä lehtipuu, katkaistaan 2-4 metrin korkeudelta, jolloin puun kuollessa lahoaminen käynnistyy nopeammin. Katkaistu latva on hyvä jättää maahan lahoamaan. Stora Enson tavoitteena on kaksinkertaistaa lahopuun määrä hakkuissaan, joten lahopuun lisäämiseksi tekopökkelöitä tehdään 2-5 kpl/ha kaikissa kasvatushakkuissa.
Stora Enso ei osta eikä korjaa energiapuuksi yksittäisiä kuolleita puita tai niiden muodostamia pienryhmiä. Pystylahopuun lisäksi myös maalahopuu huomioidaan korjuussa ja maanmuokkauksissa eli maalahopuiden yliajoa vältetään.
Lahopuuta kannattaa lisätä
Lahopuulajit ovat kiinnostuneita kaikenlaisista lahopuista – pystypuusta, maapuusta, lehtipuusta, havupuusta, pidemmälle lahonneesta ja vain muutaman vuoden lahonneesta puusta. Kaiken kaikkiaan maahan mätkähtäneen puun lahoamiseen kuluu aikaa puun koon mukaan vuosikymmeniä, kelomännyllä jopa parisataa vuotta, joten siinä ajassa rungolla ehtii elää useita eri lajeja. Kullekin lahopuulajille ja lahoasteelle on omat erityiskäyttäjänsä, joten monimuotoisuuden kannalta on tärkeää, että metsässä on monipuolisesti erilaista puuainesta kehittymässä lahopuuksi – puhutaan lahopuujatkumosta.
Aikaisemmin lahopuut kerättiin tarkkaan pois, sillä niiden ajateltiin levittävän tauteja ja tuholaisia eläviin puihin. Metsätuholain velvoite korjata vahingoittuneet puut pois koskee vain havupuita, joissa on tuoretta nilaa ja niiden määrä ylittää tietyt raja-arvot. Lehtipuu ei muodosta lainkaan tuholaisriskiä. Terveessä, monimuotoisessa metsässä on aina kuolleita puita, ja ne ovat oleellinen osa metsän elämää.
Metsänomistajalle lahopuiden jättäminen metsään on kustannustehokas ja helposti toteutettava toimenpide oman metsän monimuotoisuuden lisäämiseksi. Metsänomistajan kannattaa jättää myrskyn kaatamat säästöpuut metsään lahomaan eikä kerätä niitä polttopuiksi.
Pienillä valinnoilla ja teoilla voidaan lisätä talousmetsien lahopuumäärää ja näin parantaa metsäluonnon monimuotoisuutta. Tärkeimpiä keinoja lahopuumäärän lisäämiseksi ovat kuolleen maa- ja pystypuun säästäminen metsänkäsittelyssä sekä säästöpuiden ja tekopökkelöiden tekeminen.