Tasan 120 vuotta sitten Gutzeitin Saimaan laivastoon ostettiin uusi alus, Varkaudessa rakennettu S/s Ahkera. Pitkän päivätyön puunkuljetuksissa tehnyt Ahkera palasi kunnostettuna tänä kesänä omaan elementtiinsä. Kiitos siitä kuuluu osaavalle ja ahkeralle talkooväelle.
Kun S/s Ahkera valmistautuu irtoamaan laiturista, kantautuu sen konehuoneesta ilmoille vain hiljaista puhketta ja kyljeltä purkautuu vesihöyryä. Suomen vanhin kulkukuntoinen höyrylaiva on palannut Saimaan aalloille.
Vuonna 1869 joensuulaiset liikemiehet S. Parviainen ja A.J. Mustonen tilasivat varkautelaiselta Paul Wahl & Co:n konepajalta uuden höyryhinaajan. Todennäköisesti aluksen runko rakennettiin järven jäällä talvella 1869–1870. Vesillelasku tapahtui, kun järvi vapautui keväällä jäistään.
– Ahkera aloitti alun perin rahtilaivana, eli se veti lotjia pienemmän höyrykoneen voimin, kertoo S/s Ahkera Perinneyhdistyksen puheenjohtaja, aluksen nykyinen päällikkö Taisto Nevalainen. – Vuonna 1900 se sai uuden, 205-hevosvoimaisen höyrykoneen ja se muutettiin hinaajaksi. Siitä lähtien Ahkera toimi paljolti linjahinaajana, vetäen isoja puunippulauttoja Saimaan vesistön ylävesiltä teollisuuslaitoksille.
Aktiiviaikanaan Saimaalla Ahkera hinasi kerralla jopa 3 000 kuutiometriä raakapuuta Enso-Gutzeitin tehtaille.
Ab W. Gutzeit & Co:n omistukseen Ahkera siirtyi yrityskaupan kautta vuonna 1902. Viime vuosisadan alusta aina 1950-luvulle saakka Saimaalla elettiin Ahkeran kaltaisten hinaajien kulta-aikaa. Laajan vesistöalueen rantojen puunjalostusteollisuus oli raakapuuhuollossaan pitkälti niiden varassa.
1950-luvulla dieselkäyttöiset hinaajat ja maantiekuljetukset alkoivat nopeasti korvata höyrykäyttöisiä aluksia kuljetuksissa. Ennen vuonna 1958 tapahtunutta eläköitymistään Ahkera ehti vetää monen monta usean tuhannen kuutiometrin puuerää kuivien koivuhalkojen voimalla, tasaisella muutaman kilometrin tuntinopeudella pudotuspaikoilta tuotantolaitoksille.
Aluksen aktiiviuralle mahtuu vain yksi poissaolo Saimaalta. Heti sodan jälkeen se toimi lyhyen aikaa satamahinaajana Kotkassa. Siellä Ahkera koki myös uppoamisen 19. syyskuuta vuonna 1945. Se nostettiin ylös, kunnostettiin ja palautettiin Saimaalle. Uransa toisen dramaattisen hetken alus oli kokenut jo vuonna 1898, kun se pelasti Puumalan vesillä uppoamassa olleen höyrykuunari Salaman matkustajat.
Ei muistomerkiksi, vaan Saimaalle
Ahkeran hinaajavarustusta ei purettu pois sen aktiiviuran päättyessä, vaan Enso-Gutzeitissa ymmärrettiin aluksen historiallinen arvo. Esimerkiksi aluksen sisävarustus oli viimeisimpien kunnostustöiden alkaessa lähes täydellinen, mukaan lukien aikoinaan puulankuista veistetyt hyttien muotokaaret.
Vuonna 1971 Enso-Gutzeit nosti Ahkeran maihin ja kunnosti sen muistomerkiksi Savonlinnan Laitaatsillan telakan alueelle. Vuonna 2002 veteraanin historiassa alkoi jälleen uusi luku, kun Stora Enso luovutti sen museolaivaksi Savonlinnan kaupungille. Vuonna 2004 se hinattiin näytille Riihisaareen.
Kaupungilla ei kuitenkaan ollut varaa aluksen ylläpitoon. Kun joukko höyrylaivaharrastajia ja metsäteollisuuden palveluksessa päivätyönsä tehneitä konkareita sai kuulla, että Ahkerasta suunniteltiin muistomerkkiä kuivan maan liikenneympyrään, he tarttuivat toimeen. Syntyi S/s Ahkera Perinneyhdistys ry.
– Stora Ensolla oli ratkaisevan suuri rooli, kun yhdistyksemme neuvotteli Savonlinnan kaupungin kanssa Ahkeran palauttamisesta vesille, Nevalainen kiittää. – Yhtiö on myös tukenut Museoviraston ohella rahallisesti aluksen kunnostamista.
Luvassa myös tilausajoja
Syksyllä 2013 Ahkera hinattiin toisen vanhan höyryhinaajan kyljellä Savonlinnasta Lappeenrannassa sijaitsevalle Kanavansuun perinnelaivatelakalle. Se onkin paikka, jossa kannattaa piipahtaa – harvoin voi nähdä yhtä aikaa niin monta hienoa kunnostettua tai juuri kunnostamisen alla olevaa historiallista alusta.
Urakka, jonka Ahkera Perinneyhdistyksen aktiivit ovat aluksen eteen tehneet, on valtava. Nevalainen laskee, että takana on jo 5 000–10 000 talkootuntia. Omien kädentaitojen lisäksi on tarvittu muitakin osaajia. Esimerkiksi Juha-Pekka Virtasen Jokioisilla sijaitseva Höyrywelho-paja kunnosti aluksen höyrykoneen täysin.
Viime kesänä, 63 vuoden tauon jälkeen, Ahkera piipahti omien koneidensa voimin Saimaalla lyhyellä koeajolla. Kesäkuun 2022 alussa koitti vihdoin se hetki, kun se irtosi Kanavansuun telakan laiturista ja suuntasi höyrypilli viheltäen kulkunsa kohti Savonlinnaa.
– Olemme sopineet Savonlinnan maakuntamuseon kanssa, että Ahkera on kesäisin Riihisaaren laiturissa yleisön nähtävillä, Nevalainen kertoo tyytyväisenä. – Yhdistyksemme pyrkii ajamaan sillä pienimuotoisia tilausajoja. Niiden tuotoilla katamme sen kunnostus- ja käyttökuluja.
Katso täältä tunnelmia Ahkeran ”toiselta neitsytmatkalta” Lappeenrannasta Savonlinnaan
Artikkeli on julkaistu Terve Metsä -lehdessä 3/2022
Teksti: Martti Linna
Kuva: Mikko Nikkinen
