Stora Enson metsäasiantuntija Jouni Marttila hyppäsi vaimonsa kanssa Etelä-Suomen ruuhkista Ranualle. Siellä pääsee rivitalokodin pihasta suoraan luontoon.
Irtiotto vauhdikkaasta elämänmenosta
Vuosi sitten se tapahtui. Irtiotto ruuhka-Suomen vauhdikkaasta elämänmenosta. Nuorinkin lapsistamme oli lentänyt jo pesästä, joten olimme vaimon kanssa vapaat tekemään mitä lystää. Meitä kiinnosti lähteä pohjoiseen, hakemaan uusia virikkeitä ja haasteita elämään.
Olemme käyneet Lapissa säännöllisesti viimeisten 30 vuoden aikana, joten tiesimme suurin piirtein mitä tuleman pitää. Kun Stora Enson sisäiseen hakuun avautui metsäasiantuntijan pesti Ranualla, ratkaisumme oli valmis. Tampereen kupeella, Pirkkalassa, sijaitseva työpaikkani ja omakotitalomme Kangasalla saivat jäädä.
”Meitä kiinnosti lähteä pohjoiseen, hakemaan uusia virikkeitä ja haasteita elämään.”
Lähteminen sinällään on meille tuttua, sillä olemme vaihtaneet asuinpaikkaa yhteiselomme aikana 15 kertaa.
Oman, viidelle vuosikymmenelle sijoittuvan, työurani aikana olen ennättänyt kiertää eteläistä Suomea ristiin rastiin.
Töitä olen tehnyt Tampereen ympäristökunnissa sekä Juupajoella, Taipalsaarella, Punkalaitumella, Savonlinnassa ja Laitilassa.
Työvuosista viimeiset 14 olen tehnyt Stora Ensolle. Kun Etelä-Suomi oli tiuhalla kammalla koluttu, pohjoinen oli oikea suunta lähteä.
Sukua tai ystäviä meillä ei Ranualla ennestään ollut, mutta meitä houkutti alueen upea luonto ja etelän menoa rauhallisempi lappilainen arki. Sittemmin myös paikalliset ihmiset ovat osoittautuneet mukavaksi väeksi. Seinänaapuristamme löytyi kaltaisemme luonnonystävä, jonka seurassa olemme tutustuneet Ranuan luontokohteisiin. Olemme käyneet muun muassa melomassa Simojoella ja kalastamassa Simojärvellä.
Olen innokas lintubongari sekä kasvien ja hyönteisten kuvaaja. Lapin ja Ranuan luonto tarjoaa näille harrastuksille mahtavat puitteet. Viime kesänä kuvasin erityisesti kämmeköitä – lähinnä tikankonttia ja neidonkenkää. Vilukko oli uusi tuttavuus suokasveista. Hyönteisistä olen linssini eteen löytänyt sudenkorentoja, koppakuoriaisia ja luteita.
Pohjoinen erämaaluonto alkaa käytännössä rivitaloasuntomme ikkunan takaa.
Pohjoinen erämaaluonto alkaa käytännössä rivitaloasuntomme ikkunan takaa. Luonnossa patikointi, pyöräily ja marjastus kuuluvatkin minun ja vaimoni yhteisiin harrastuksiin. Suurena suopitäjänä Ranua tarjoaa mahtavat hilla- ja karpaloapajat. Varovainen saa soilla kuitenkin olla. Eilen upposin harha-askelen seurauksena vyötäröäni myöten suohon. Se luontoretki oli sitten siinä.
Työskentely ja eläminen Ranualla
Työskentely ja eläminen Ranualla on varsin erilaista kuin etelässä. Pirkanmaalla työalueellani asui 400 000 ihmistä, täällä asukkaita on 3 700. Ajomatkat ovat pitkiä, mutta ruuhkien puuttuessa liikkuminen on nopeaa. Maitokaupassakaan ei tarvitse jonottaa. Toimistopäivinä parin kilometrin työmatkan voi suhauttaa pyörällä ja talviaikaan urheilupotkukelkalla.
Ranuan konttorilla on tällä hetkellä lisäkseni yksi määräaikainen työntekijä. Pirkkalan toimistolla työkavereita oli 6–7. Yksin työpäiviä ei kuitenkaan tarvitse viettää, sillä lappilaiset metsänomistajat arvostavat tapaamista kasvotusten, eikä Etelässä yleistynyt sähköinen asiointi isäntiä ja emäntiä juuri innosta.
Täkäläisten kanssa on mukava jutella eli ”raatata” tai ”porista”. Paikallisen murteen kanssa olen päässyt vähitellen sinuiksi, ja poromiehiä haastattelemalla myös porotalouden termit ja lainalaisuudet ovat alkaneet tulla tutuksi.
Metsätilat ovat täällä suuria
Metsätilat ovat täällä pinta-alaltaan suuria, ja metsäautotiet ovat harvassa, joten metsässä tulee käveltyä helposti 5–10 kilometriä. Talvella leimikkokatselmukset umpihangessa onnistuvat vain lumikenkien ja moottorikelkan kera. Täkäläiset ovat saaneet kelkkailutaidot äidinmaidosta, meikäläiselle ajotaidot ovat kertyneet pikemminkin kantapään kautta.
Ranuan maapinta-alasta noin 60 prosenttia on suota. Puuta on saatu kasvamaan parhailla soilla ojittamalla sotien jälkeen. Täältä löytyy myös laajoja avosoita, nevoja. Näillä leveyspiireillä puut ylipäätään kasvavat hitaammin kuin etelässä ja jäävät pienikokoisemmiksi. Puiden pituus ja paksuus jäävät pienemmäksi kuin etelässä, joten hehtaarikohtaiset puukertymät jäävät noin kolmannekseen Etelä-Suomen kertymistä.
Soiden takia talvihakkuut tuovat omat erityispiirteensä
Jotta puuta päästään hakemaan, on soille tehtävät tiet jäädytettävä. Penkka- ja talviteiden suunnittelu ja rakentaminen metsään on ollut minulle ihan uusi juttu. Onneksi sain tähän edeltäjältäni oppia.
Artikkeli on julkaistu Terve Metsä-lehdessä 4/2021
Teksti: Tuomas I. Lehtonen
Kuva: Kaisa Sirén
Metsät kaipaavat monimuotoisuutta – mitä muutoksia uudistettu PEFC-sertifiointi toi?
keyboard_arrow_rightLue kirjoitus
Stora Ensossa huomioidaan lintujen pesimäaika entistä paremmin
keyboard_arrow_rightLue kirjoitus