Usein uudistushakkuun jälkeen syntyneellä metsäaukealla nököttää pystyssä suuria puita, jotka kokonsa puolesta olisivat olleet kelvollisia myös tukkipuiksi.
Joskus pystyyn jätetyt puut saattavat olla metsän uudistamiseen tarkoitettuja siemenpuita, mutta paljon useammin kyseessä ovat säästöpuut, joilla tavoitellaan metsän monimuotoisuuden lisäämistä.
Säästöpuilla monimuotoisuutta
Suomessa metsiä on hoidettu vuosikymmeniä tasaikäisinä, minkä johdosta puut viedään yleensä pois metsästä, ennen kuin ne ehtivät lahota merkittävästi. Säästöpuiden jättäminen on yksi talousmetsien luonnonhoidon keinoista, jolla vaikutetaan metsien ikä- ja kokorakenteeseen. Säästöpuiden tarkoitus on, että eri-ikäistä tai eriasteisesti lahonnutta puuainesta vaativat metsälajit löytäisivät niistä itselleen elinympäristöjä. Erityisen tärkeää oikeiden rakennepiirteiden löytyminen metsästä on lahopuuta vaativille lajeille, joita on jopa neljännes kaikista metsälajeista.
Säästöpuiden aikanaan kuollessa, yleensä samallakin paikalla hieman eri aikoina, syntyy alueelle lahopuujatkumo, jossa eriasteisesti lahonnutta puuta vaativille lajeille on asuinpaikkoja tarjolla. Lisäksi kolo- ja petolinnut käyttävät edellisen sukupolven säästöpuita pesäpuinaan. Säästöpuut on tarkoitus jättää metsään ikuisiksi ajoiksi, eikä niitä kerätä tulevien hakkuiden yhteydessä, kuten menetellään siemenpuiden kohdalla.
Säästöpuut ovat tehokas tapa lisätä metsien monimuotoisuutta, metsänkasvatuksen taloudellisen tuloksen siitä kärsimättä. Säästöpuiksi voidaan usein valita puulajeja, joiden rahallinen arvo on pieni. Hyviä säästöpuita ovat esimerkiksi lehtipuut, kuten haavat ja suuret pajut sekä katajat. Myös tekniseltä laadultaan heikommat puut kelpaavat hyvin säästöpuiksi, sillä mutkaisuudella, koloilla tai muilla rungon vioilla ei säästöpuiden kohdalla ole merkitystä.
Säästöpuut kannattaa jättää ryhmiin
Säästöpuut suositellaan jättämään ryhmiin. Hyviä paikkoja säästöpuiden sijoittamiseen ovat arvokkaiden elinympäristöjen sekä petolintujen pesäpuiden läheisyys, jos sellaisia alueella on. Myös vesistöjen suojakaistat ovat hyviä kohtia säästöpuiden jättämiseen. Säästöpuuryhmiä kannattaa joskus jättää myös korkeille maastonkohdille, jotta kaukomaisema pysyy mahdollisimman muuttumattomana puun korjuun jälkeen.
Metsälaki ei velvoita jättämään säästöpuita metsiin, mutta metsäsertifikaatin saamiseksi ne ovat välttämättömiä. Lisäksi Tapion Hyvän metsänhoidon suosituksissa suositellaan säästöpuiden jättämistä päätehakkuiden yhteydessä. PEFC-metsäsertifioinnin mukaan säästöpuita tulee olla vähintään 10 kappaletta hehtaarilla leimikkotasolla. Säästöpuiksi PEFC laskee elävät puut, joiden läpimitta rinnankorkeudella on vähintään 10 cm, sekä kuolleetkin rungostaan lahot pystypuut, joiden läpimitta on vähintään 20 cm.
Myös FSC-metsäsertifiointijärjestelmässä säästöpuita tulee jättää aina vähintään 10 kappaletta hehtaarille, mutta puiden tulee pääsääntöisesti olla suurempia kuin PEFC-järjestelmässä. Kuolleita puita ei lasketa säästöpuiksi FSC-sertifioinnissa.
Säästöpuut kertauksena
- Säästöpuulla tarkoitetaan elävää puuta, joka jätetään hakkuiden yhteydessä pysyvästi metsään kasvamaan, kuolemaan ja lahoamaan.
- Säästöpuiden lisäksi jätä metsään jo valmiiksi kuolleet puut silloin kun niitä on.
- Säästöpuista syntyvä lahopuuvarasto tarjoaa kodin erilaisille metsän eliöille ja edistää siten metsäluonnon monimuotoisuutta.
- Säästöpuiden jättäminen on jatkuvaa toimintaa ja suositeltavaa aina kaikilla hakkuilla käsiteltävillä aloilla.
- Säästöpuut voivat olla eläviä, kuolleita tai kuolemassa olevia puita. Osasta säästöpuita voi tehdä myös tekopökkelöitä. Lahoamisen eri vaiheissa, puussa asustavat siihen vaiheeseen erikoistuneet eliöt.
- Suosi puuryhmiä, sillä yksittäiset puut kaatuvat myrskyissä helposti. Puuryhmät ovat myös metsäluonnon monimuotoisuuden ja metsätalouden toiminnan kustannustehokkuuden kannalta parempi ratkaisu.
- Säästöpuuryhmän voi sijoittaa aukon reunaan, jolloin se sulautuu hyvin maisemaan. Säästöpuut voi sijoittaa jo olemassa olevan arvokkaan elinympäristön yhteyteen, pesäpuiden läheisyyteen tai vesistöjen suojakaistalle.
- Säästöpuiksi kelpaavat taloudellisesti vähäarvoiset puut. Parhaita tukkipuita ei tarvitse jättää lahoamaan. Erityisen hyvin sopivia ovat vanhat ja järeät haavat, raidat ja jalot lehtipuut.
- Säästöpuuryhmän voi myös polttaa pystyyn, jolloin metsäpaloista hyötyvät lajit kiittävät.
- Metsäsertifikaatti edellyttää säästöpuiden jättämistä. Metsälaki ei siihen velvoita.
