Suomessa luontaisesti esiintyvien puulajien määrä on suhteellisen pieni. Mänty, kuusi ja koivu nähdään yleensä taloudellisesti kannattavimpina lajeina, joita suositellaan käytettäväksi metsänkasvatuksessa.
Kasvatettavan puulajin valintaan vaikuttavat sekä puulajin että kasvupaikan ominaisuudet. On tärkeää valita tietylle kasvupaikalle oikeat puulajit, sillä tämä valinta vaikuttaa metsänomistajan taloudellisten tavoitteiden lisäksi muun muassa metsien terveyteen ja maisemaan.
Mänty
Mänty menestyy Suomessa kaikenlaisilla kasvupaikoilla tunturialueita lukuun ottamatta.
Laadukkaimmaksi tukkipuuksi mänty kasvaa kuivahkoilla ja karuilla kankailla sekä turvemaiden rämeillä ja karuissa korvissa. Viljavimmilla kasvupaikoilla männyn oksikkuus lisääntyy ja näin ollen rungon laatu heikkenee.
Hyvälaatuisen männyn kasvattaminen edellyttää myös, että männyn taimikkoa kasvatetaan riittävän tiheänä. Näin männystä tulee vähäoksaisempi. Toisaalta on tärkeä muistaa, että mänty tarvitsee myös paljon valoa eikä viihdy muun kasvuston varjossa. Mäntyä voidaan kasvattaa myös yhdessä kuusen ja koivun kanssa sekametsikkönä.
Viljavimmilla kasvupaikoilla männyn oksikkuus lisääntyy ja näin ollen rungon laatu heikkenee.
Kuusi
Kuusi menestyy Suomessa lähes koko maassa. Sen esiintymisraja kulkee pohjoisessa hieman alempana kuin männyn.
Parhaiten kuusi kasvaa keskikarkeilla ja hienojakoisilla tuoreilla kankailla sekä lehtomaisilla kankailla ja lehdoilla. Kasvupaikan ollessa liian karu jää kuusen kasvu selvästi mäntyä heikommaksi.
Kuusi vaatii ravinteikkaan maaperän ja sietää huonosti kuivuutta, sillä sen juuristo on pinnallinen. Puolivarjopuuna kuusi menestyy niin valtapuuna kuin alikasvoksena. Kuusen uudistaminen tapahtuu yleensä istuttamalla.
Koivut
Koivut ovat pioneeripuita, jotka tarvitsevat runsaasti valoa. Rauduskoivu viihtyy viljavilla, kangasmaisilla kasvupaikoilla. Toisin kuin rauduskoivu, hieskoivu sietää virtaamatonta vettä ja menestyy soillakin.
Hieskoivulla voidaan siis metsittää märkiäkin kasvupaikkoja, joilla muut puulajit eivät viihtyisi. Koivua voidaan kasvattaa havupuiden kanssa sekametsikkönä.
Koivun kasvu on nuorena nopeaa ja taloudellisesti arvokkaimman puuntuotoksen saa rauduskoivusta. Koivut eivät kuitenkaan ole kovin pitkäikäisiä ja niiden tilavuus- ja tukkipuutuotos on heikompi kuin havupuillamme männyllä ja kuusella.
Koivut ovat pioneeripuita, jotka tarvitsevat runsaasti valoa.
Haapa
Haapa on nopeakasvuinen, valoa vaativa puu, joka esiintyy koko maassa. Parhaiten haapa menestyy viljavilla ja ravinteikkailla kasvupaikoilla, mutta leviää myös kanto- ja juurivesojen avulla karuillekin kasvupaikoille. Useimmiten haapaa kasvatetaan kuusen kanssa sekametsikkönä. Haapa toimii väli-isäntänä männynversoruosteelle, minkä vuoksi haapaa ei saisi esiintyä männyntaimikoissa.
Tavallisen haavan ja amerikanhaavan risteytystä kutsutaan hybridihaavaksi. Hybridihaapa on tavallista haapaa nopeakasvuisempi ja sitä on alettu viljelemään Etelä-Suomessa. Hybridihaapa on kuitenkin erittäin vaativa kasvupaikan suhteen, ja ainoastaan pelto, lehto ja lehtomainen kangas soveltuvat sille.
Muut puulajit
Pihlajaa esiintyy Suomessa koko maassa. Sen puuntuotoskyky on huono, eikä sitä yleensä kasvateta taloudellista tarkoitusta varten.
Leppälajeja Suomessa kasvaa kaksi: terva- ja harmaaleppä. Lepälläkään ei ole suurta taloudellista merkitystä, vaikkakin huonekalu- ja puusepänteollisuus leppää satunnaisesti käyttävät.
Puulajeja, joiden puuaines on erityisen arvokasta, ja jotka kasvavat täällä harvinaisina levinneisyysalueensa pohjoisrajalla, kutsutaan jalopuiksi. Näitä ovat esimerkiksi tammi, saarni ja vaahtera. Jalopuulajit tarvitsevat viljavan ja lämpimän kasvupaikan.
Puuntuotannossa jalopuut ovat arvokkaita tukkeina, joita huonekalu- ja puusepänteollisuus käyttävät. Viljely ja kasvattaminen taloudellisessa mielessä on vaativaa ja taloudellisen kannattavuuden saavuttaminen epävarmaa. Jalopuilla on kuitenkin merkitystä maisemalle ja luonnon monimuotoisuudelle.