Euroopan unioni määrittelee yhä enemmän sitä, millaista metsänhoitoa Suomessa harjoitetaan. On hyvä tietää, miten päätökset unionissa tehdään ja vaikuttaa niihin ajoissa.
Vuonna 2021 päivitetty Euroopan Unionin metsästrategia on nykyisen EU-komission näkemys unionin alueen metsien ja metsäsektorin roolista vihreässä siirtymässä. Nykyinen strategia ulottuu vuoteen 2030 saakka. Yritysvastuujohtaja Pekka Kallio-Mannila Stora Enso Metsästä sekä Meri Siljama, Stora Enson Forest-divisioonan Brysselissä edunvalvonnan tukena työskentelevä sääntelyasioista vastaava johtaja, pitävät EU:n harjoittaman metsäpolitiikan tavoitteita hyvinä.
”Tavoitteena on ottaa ympäristönäkökohdat paremmin huomioon metsien käytössä, lisätä niiden suojelua ja ennallistamista, kehittää metsänkäyttötapoja ja suojella ikimetsiä”, Pekka Kallio-Mannila tiivistää unionin lainsäädäntötyön tärkeimmän sisällön.
”Lisäksi tärkeitä asioita ovat hiilinielun vahvistaminen maankäyttösektorilla, sekä metsien ilmastohyötyihin ja ympäristönsuojeluun liittyvien asioiden vahvistaminen”, Meri Siljama lisää. ”Nämä asiat ovat selkeästi olleet nykyisen EU-komission tavoitteita. Ne näkyvät sen harjoittamassa politiikassa.”
Pekka Kallio-Mannilan mielestä tavoitteet ovat aika lailla samoja kuin keskimääräisellä suomalaisella metsänomistajalla. Asioiden mittakaavoissa ja painotuksissa vain on eroja. Viime aikoina komissio on ehkä painottanut esityksissään ympäristöasioita enemmän kuin taloudellista ja sosiaalista näkökulmaa.
”Yksityismetsänomistajat omistavat noin 60 prosenttia unionin alueen metsätiloista”, Meri Siljama muistuttaa. ”Tilojen keskikoko on koko EU:n alueella vain pari hehtaaria, kun se Suomessa on noin 30 hehtaaria. Tavoitteet ovat hyviä, mutta on löydettävä yhteisymmärrys siitä, miten ne saavutetaan. Metsänomistajuuden erilaisuutta ja metsien monimuotoisuutta on pidettävä jatkuvasti esillä. Samanlainen metsänhoidon malli ei käy kaikille eikä kaikkialla.”
Komissio-sana koetaan suomalaisessa metsäkeskustelussa joskus isona pahana sutena, joka tulee ja vie meiltä kaiken. Pitkään yhteistä päätöksentekoa Brysselissä seuranneelle Siljamalle ei ole tullut yllätyksenä, että EU vaikuttaa yhä enemmän myös metsien käsittelyyn. Samaa se tekee muillakin elinkeinoelämän sektoreilla. On hyvä muistaa, ettei komissio päätä yksinään unionin metsäasioista.
”Poliittinen prosessi menee niin, että komissio antaa samaan aikaan lakiesityksensä EU:n neuvostolle ja parlamentille. Sen jälkeen ne kumpikin muokkaavat esitystä omissa prosesseissaan. Seuraavaksi komissio, neuvosto ja parlamentti sopivat kolmikantaneuvotteluissa säädökselle kompromissina sen lopullisen muodon”, Meri Siljama selvittää prosessin kulkua.
Vaikuttaminen ja tiedon jakaminen kannattaa
Siljama korostaa edunvalvonnan merkitystä ja sitä, että suomalaisten on syytä tietää, kuinka EU toimii. Moni metsään liittyvä prosessi on parhaillaan käynnissä. Ne koskevat esimerkiksi unionin päivitettyjen metsä- ja biodiversiteettistrategioiden toteuttamista.
”Pohjoismaiden metsätalous poikkeaa jo ekologisista syistä monista muista alueista. Teemme avohakkuita, koska meillä ei juurikaan ole varjopuulajeja”, Pekka Kallio-Mannila kuvailee. ”Metsien merkitys on täällä sekä taloudellisesti että yhteiskunnallisesti erittäin suuri. Toisaalta on hyvä, että EU antaa meille painetta viedä metsätaloutta vihreämpään suuntaan. Se on se suunta, johon yhteiskunta muutenkin kehittyy. Meidän on oltava kehityksessä mukana ja parannettava itse toimintamallejamme.”
”On demokratiankin kannalta tärkeää, että me suomalaiset päätämme itse niistä keinoista ja tavoista, joilla EU:n isoihin tavoitteisiin päästään.”
– Pekka Kallio-Mannila ja Meri Siljama
Stora Enso seuraa tarkasti EU:n lainsäädäntötyötä. Vaikuttaminen ja oikean tiedon jakaminen ajoissa päätöksentekijöille kannattaa. Esimerkiksi Euroopan komission julkaisemassa alkuperäisessä ehdotuksessa metsäkatoasetukseksi yhdistettiin tietyt metsänhoitomenetelmät metsien tilan heikkenemiseen, vaikka normaaliin pohjoismaiseen metsänhoitoon kuuluu laaja kirjo kestävän metsänhoidon menetelmiä. Asetuksen lopullisessa versiossa metsien heikentynyt tila yhdistetään ikimetsien hakkuisiin.
Päätökset kansallisella tasolla
”On demokratiankin kannalta tärkeää, että me suomalaiset päätämme itse niistä keinoista ja tavoista, joilla EU:n isoihin tavoitteisiin päästään”, Kallio-Mannila ja Siljama korostavat. ”Paikkasidonnainen asiantuntemus ja tietämys ovat kuitenkin täällä meillä.”
Ekosysteemit, eli eliöiden ja niiden elinympäristöjen muodostamat kokonaisuudet vaihtelevat paitsi koko Euroopan, myös yksittäisten EU:n jäsenvaltioiden sisällä. Siksi on mahdotonta määritellä esimerkiksi yhtä ja samaa tavoitetasoa säästöpuiden tai lahopuuston määrille kaikenlaisissa metsissä. Isossa kuvassa on kuitenkin hyvä, että unioni määrittelee toiminnalle suuntaa.
”Ellemme itse kiinnitä näihin asioihin huomiota ja laita niitä paremmalle tolalle, joku muu voi tulla tekemään sen. Kannattaa olla proaktiivinen ja viedä itse asioita parempaan suuntaan”, Pekka Kallio-Mannila sanoo.
”Poliittiset prosessit ottavat paljon aikaa. Päätöksenteko on hidasta”, Meri Siljama muistuttaa. ”Sen jälkeen, kun päätökset on tehty, niitä aletaan toteuttamaan. Senkin jälkeen on olemassa työkaluja, joilla mahdollisesti huonoiksi todettuja päätöksiä voidaan yrittää korjata.”
Artikkeli on julkaistu Terve Metsä -lehdessä 3/2023
Teksti: Martti Linna
Kuvat: Adobe Stock ja Riitta Weijola / Vastavalo.net
