Rutasen perheen talvikausi rytmittyy tyttärien hiihtokisojen tahdissa. Tänä vuonna perheessä jännätään 15 vuotta täyttävän Minkan kisaa Hopeasompa-tapahtumassa 3.–5.3.2023. Vuodesta 1972 asti järjestetty hiihtotapahtuma kokoaa yhteen maastohiihdon, mäkihypyn ja yhdistetyn 12–16-vuotiaat nousevat kyvyt.
Vuodesta 1972 asti järjestetty Hopeasompa-hiihtotapahtuma kokoaa yhteen maastohiihdon, mäkihypyn ja yhdistetyn 12–16-vuotiaat nousevat kyvyt. Rutasen perheessä Laukaan Leppävedellä jännätään 15 vuotta täyttävän Minkan kisaa. Ski Jyväskylä -seuran jäsen on hiihtänyt kilpaa 8-vuotiaasta lähtien. Viime vuonna hän osallistui ensimmäisen kerran Hopeasompaan. Viestissä Minkan joukkue onnistui, siitä tuli pronssia. Käänteitä ei kolmen hiihtäjän viestijoukkueen kisasta puuttunut, joten mitali maistui sitäkin makeammalta ja on nyt ruokkinut kisaintoa.
– Säästin voimia viestiin. Jännitti ihan sairaasti. Koko kisan ajan oli kauhea vastatuuli. Itse kaaduin yhdessä kohtaa, mutta sain sen jälkeen hyvän peesin. Meidän ankkurimme teki huippuhiihdon.
Hopeasompa järjestetään joka vuosi eri paikkakunnalla. Viime vuonna hiihdettiin Taivalkosken laduilla. Tänä vuonna kilpaillaan maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna Lahdessa: perjantaina sprinteissä, lauantaina normaalimatkoissa ja sunnuntaina viesteissä. Yleensä Hopeasompa-hiihdoissa on mukana myös XCX-laji, jossa taitoja testataan kumpareissa ja mäissä. Tämän vuoden Lahden Hopeasommassa XCX-kisaa ei ole. Hopeasompa-hiihdot keräävät ympäri maata noin 800 osallistujaa. Nuorten perheet ovat mukana huoltajina ja kannustajina.
Tiesitkö!
Hopeasompa-mitalit jaetaan urheilijoille Storan Enson pahvikoteloissa. Kotelot on suunniteltu Lahdessa, Stora Enson tehtaalla. Kotelot ovat logoa lukuunottamatta täysin identtiset Planica 2023 – pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisojen mitalikoteloiden kanssa.
Rutaset kävivät katsomassa Lahden kisalatuja reilua kuukautta ennen tapahtumaa. – Aika rankka maasto. Palauttavaa laskua ei ole. Täytyy harjoitella mutkia ja mäenlaskua, Minka miettii.
Myös isosisko Mea osallistui Hopeasompaan vuosi sitten. – Se oli erilainen tapahtuma kuin piirikunnalliset kisat, paljon isompi.
Mealla tulee tänä vuonna täyteen 17 ikävuotta, joten Hopeasompaan hän ei voi enää osallistua, mutta hiihto on muuten kiinteästi hänen elämässään mukana. Mea käy Jyväskylässä lukiota ja hiihtää kilpaa. Perinteinen hiihtotapa on hänen vahvuutensa. Hiljattain Mea kiri toiseksi Äänekoskella Keski-Suomen Piirinmestaruushiihdoissa.
Tämän vuoden Hopeasommassa Mea toimii Minkan suksien testaajana ja valokuvaajana. Molemmilla tytöillä on Instagram-tilit, joissa he julkaisevat muun sisällön ohella videoita ja valokuvia hiihtokisoista. – Ylämäki on alamäkeä parempi kuvauspaikka. Alamäestä käsin ei näe tekniikkaa, tytöt kertovat.
Siskokset harjoittelevat yhdessä, kesällä rullasuksilla. – Välillä tulee ärsytyksiä, kun Mea menee lujempaa, Minka tunnustaa, tosin hymyn kera.
Perheen kalenteri rytmittyy joulukuun alun ja maaliskuun lopun välisenä aikana tyttöjen hiihtokisojen mukaan. Koko perhe saa liikettä ja ulkoilua. – Kun on raittiissa ulkoilmassa koko päivän, uni tulee illalla nopeasti, perheen äiti Mari-Mia kertoo.
Perheen isä ja äiti eli Petri ja Mari-Mia ovat mukana Hopeasommassa myös joukkueenjohtajina.
Perheen jälkikasvun hiihtokisanälkä on syttynyt tytöissä itsessään, ilman läheltä tulevia esikuvia. – Olemme kummallinen perhe siinä mielessä, että minä tai Petri emme ole hiihtäneet. Petri on aikoinaan pelannut jääkiekkoa, Mari-Mia sanoo.
Jännittämisen ja rentoutumisen vuorottelua
Hopeasompa-viikonloppuna auto pakataan täyteen erilaisiin keleihin ja lumityyppeihin sopivia suksia, monoja, hiihtovaatteita ja voitelutarvikkeita. Aikataulu on kisaviikonloppuna tiivis. Niinä hetkinä, kun ei jännätä kilpailun etenemistä, aika hujahtaa valmistautumiseen. Petri-isä huolehtii voitelusta. Siihen menee puolikas päivä. – Pitovoitelun onnistuminen on tärkein asia. Porukan konkarit jakavat vinkkejä. Kilpailupäivän aamuna selviää, millaiset sääolosuhteet sanelevat päivän reseptin.
Valmistautumiseen ja yhteishengen nostattamiseen kuuluu myös erottuva, yhtenäinen tyyli. Viime vuonna seuran kilpailijoilla oli samanlaiset asut ja hiukset, kasvoihin maalattuna seuran nimi ja sydämiä. – Teemme varmaan tänäkin vuonna jotain sotamaalauksia, Minka ennustaa.
Rentoutuminen ja yhdessäolo ovat tärkeä osa Hopeasompaa. Yksi mukaan pakattava asia onkin valikoima seurapelejä. – Viime vuonna pelattiin Aliasta, Mari-Mia kertoo.
Ski Jyväskylä -seurasta on Hopeasompa-hiihdoissa mukana 60 hengen joukko. Kisaajat perheineen yöpyvät samassa majapaikassa, joten yksi hauskoja intensiivisen kisaviikonlopun puolia on ajan viettäminen tuttujen kanssa. – Meillä on hyvä ryhmähenki. Kaikki ovat kaikkien kavereita, Minka kertoo.
Seuran Hopeasompa-ryhmässä on tänä vuonna kymmenkunta osallistujaa. Muun muassa hiihtämistä ja sauvakävelyä sisältäviä treenejä on kahdesti viikossa. Kerran viikossa Minka tekee myös voimaharjoituksen. Viikonloppuihin kuuluu pitkä lenkki tai kisa.
Siskokset odottavat Hopeasompa-viikonlopusta varsinkin tapahtuman tunnelmaa. – Tiivis tunnelma tulee myös siitä, että Hopeasompa kestää monta päivää, Mari-Mia tuumii.
Petri on huomannut ainutlaatuisen tapahtuman olevan nuorille osallistujille tunteiden vuoristorataa. – Ilon ja tuskan vuorottelun näkee heissä, varsinkin viestipäivänä.
Vaikka Minka on kisojen alla kova jännittäjä, hänen äitinsä on havainnut, että kilpahiihtäjä tulee tapahtumista erilaisena takaisin kuin millaisena niihin lähti. – Se on varmaan se adrenaliini.
Minka ei itse nimeä tarkempia tavoitteita, mutta asiantuntijoilta on tullut kiittävää palautetta hänen teknisestä kehittymisestään. – En ole vielä päättänyt, haenko urheilulukioon, Minka sanoo.
Perheen kotimaisemien halki Leppävedellä kulkee Keski-Suomen maakuntaura eli läpivuotinen retkeilyreitistö, jossa on hyvä harjoitella. – Se ei ole ihan sunnuntaihiihtäjän maisemia. Ei maailman rankimpia, mutta mäkiä riittää, Mari-Mia kuvailee.
Seudut ovat tuttuja myös perheen omien metsien kautta. Ne alkavat, kun astuu Rutasten takaovesta pihalle. Petrin suku on kyntänyt maita seudulla 1690-luvulta lähtien.
Pakopaikka, retkeilykohde, marjakeidas
Petrillä on äitinsä ja veljensä kanssa yhteinen metsäyhtymä, jonka metsissä riittää hoidettavaa. Hän on huomannut, että edelliset polvet ovat hoitaneet metsiä etupäässä tasakasvatuksen ajatuksella, vaikka on palstoilla jonkin verran poimintahakkuutakin tehty.
Stora Enson metsäasiantuntija Pekka Jokinen on Rutasille tuttu kumppani puukaupoissa ja metsänhoitotöissä jo toisessa sukupolvessa. Petri on yhteyshenkilönä Rutasten yhtymässä. – Tunnen metsätilan historian ja metsänhoidolliset tavoitteet, joten aika pian me olemme päässeet neuvotteluissa aina eteenpäin, kiittelee Jokinen.
Pääperiaatteena perheen metsänhoidossa on jättää mänty- ja kuusivoittoiset maisemat hyvin hoidettuina seuraavalle sukupolvelle. – Suosin taimikon hoidossa mahdollisimman monipuolista lajistoa. Lehtipuutakin on mukava olla, Petri mainitsee.
Ennen metsänhoitotöitä edessä on muutamat hiihtokilpailut.
Seudulla liikkuu ainakin hirviä, metsäkauriita ja kettuja. – Ilveskin täällä kuulemma on, mutta itse en ole sitä nähnyt, Petri kertoo.
Petri on opiskellut metsänhoitoa itsekseen. Iso apu on ollut siitä, kun hän on kulkenut Mari-Mian metsäalalla toimineen sukulaismiehen kanssa palstat lävitse. Tuorein toimi on yhden palstan ensiharvennus ja viereisen päätehakkuu. Sen uudistaminen ja raivaus on seuraavana ohjelmassa.
Petri tykkää tehdä metsätöitä. – Se on mukavaa varsinkin kevättalvella sellaisella säällä, kun aurinko paistaa ja lumet sulavat, Petri hymyilee.
Kevättalvi on otollista aikaa myös eväsretken tekemiselle perheen kesken.
Rutaset haluavat säilyttää joitakin palstoja enemmän luonnontilaisina. – Metsissämme on hyviä polkumaastoja. Varsinkin mäen päältä Leppävedelle aukeava maisema on hieno, Petri kertoo.
Mari-Mia on Pieksämäeltä kotoisin. – Minulle metsä on pienestä pitäen ollut tärkeä pakopaikka.
Maailman melskeitä karkuun oli kelpo kiivetä kuusen oksille, omaan rauhaan. Aikuisenakin Mari-Mia suuntaa usein metsään, etenkin marjastamaan. Läheltä löytyy niin mustikoita, puolukoita, villivadelmia, variksenmarjoja kuin juolukoita. – Tykkään asuinpaikastamme. Järvi täältä tosin puuttuu.
Petri ei nuorena marjastanut, mutta innostui siitä hieman puolivahingossa – tulevan vauvan ansiosta. – Odotin esikoistamme Meaa, kun olin lähdössä marjaan. Petri totesi, ettei päästä minua yksin, ja lähti mukaan, Mari-Mia kertoo.
Myös Petri muistaa lapsuudestaan retket metsään. – Isä hoiti metsiä, kuljin mukana auttamassa.
Istuttamisen ja harventamisen tauoilla viritettiin makkaratulet.
Koko Rutasen perhe tekee yhdessä heinäämistä ja istuttamista. – Tytöt alkavat olla sen ikäisiä, että heidät voisikin ottaa mukaan harvennusreissuille, Petri miettii.
Sitä ennen on luvassa kuitenkin muutamat hiihtokilpailut.
Stora Enso on mukana tukemassa Hopeasompa 2023 -kisojen vastuullisuutta
”Rakennamme tulevaisuutta. Haluamme, että nuoret urheilijat saavat samanlaisia kokemuksia omissa kilpailuissaan kuin aikuiset omissaan”, sanoo videolla kilpailijoita tsemppaavat Stora Enson Juha Hanni sekä Sanna Nyman.
Artikkeli on julkaistu Terve Metsä -lehdessä 1/2023
Teksti: Minna Takkunen
Kuvat: Hanna-Kaisa Hämäläinen
