Nojopuusta pesäpaikka | Näin autat uhanalaista lintua

Tämä artikkeli kuuluu 12-osaiseen Tätä on kestävä metsänhoito -blogisarjaan. Sarjassa käsittelemme, miten metsänhoidolla voidaan tukea metsien elinvoimaisuutta, luonnon monimuotoisuutta ja virkistysarvoja.

Nojopuu voi pelastaa uhanalaisen hömötiaisen pesinnän. Tällä pienellä metsänhoitotoimella sille voi tarjota arvokkaita pesäpaikkoja omassa lähimetsässäsi.

Vesi tippuu räystäältä ja auringossa on jo kevään hehku. Pihamaalla ruoho pilkistää sulavan lumen alta ja huomaan, että lintulaudalla ei ole enää keskitalveen verrattavaa liikehdintää. Tiaiset ovat kenties jo suunnanneet metsään etsimään sopivia pesäpaikkoja

Metsään suuntaan minäkin, sillä aion etsiä sopivia pökkelöitä hömötiaisille pesäpuiksi. Lähimetsästä löytyy kiitettävästi lahopuuta: osa pötköttelee maassa ja osa enemmän ja vähemmän tukevasti seisoo tolpillaan. Kun kopautan pystyssä olevan lahoavan koivun pintaa, se tuntuu vielä kovalta. Hömötiainen pienellä nokallaan ei pysty kaivertamaan tietään läpi paksusta kuoresta. Koivussa ei ole vielä valkolahoa, joka olisi pehmittänyt kuoren niin, että pesän kovertaminen olisi mahdollista.

Maasta löydän pitkälle lahonneen koivupökkelön ja nostan sen pystyyn. Pökkelö pysyy vielä kasassa ja tuen sen lähellä olevaan pieneen kuuseen, ja varmuuden vuoksi rikon pökkelön pintaa puukolla. Ehkäpä lähimetsän hömötiaispariskunta kasvattaa poikueensa ensi kesänä juuri tuossa pökkelössä, jota nojopuuksi sanotaan.

Hömötiaisen uhanalaisuusluokka muuttunut elinvoimaisesta erittäin uhanalaiseksi

Hömötiainen oli vielä 1950–60-luvuilla Suomen neljänneksi runsaslukuisin lintu, mutta 2020-luvulle tultaessa kanta on vähentynyt 60–80 %. Yksi uhanalaistumisen syy ovat metsätalouden käytännöt, jotka eivät perinteisesti ole suosineet lahopuun jättämistä metsiin. Viime vuosina tähän on kuitenkin tullut muutos, ja puunkorjuussa jätetäänkin lahopuut korjaamatta ja vältetään niiden vaurioittamista. Valkolahon muodostuminen pökkelöihin vie kuitenkin aikaa lähemmäs 10 vuotta, joten nyt metsiin jätetyt tekopökkelöt eivät välttämättä ole vielä sopivia hömötiaisen pesäpuiksi.

Näin teet nojopuun hömötiaisen pesinnän avuksi

Hömötiaisen pesintää voidaan auttaa käsittelemällä luonnonpökkelöitä hömötiaisille paremmin sopiviksi. Näillä Metsäkeskuksen Tinttimetsän aamukahveilta napattujen oppien avulla voit auttaa hömötiaista ja tehdä nojopuun.

1. Maahan kaatunut pökkelö (yleensä koivu, myös leppä käy) nostetaan elävää puuta vasten tai sidotaan puuhun kiinni. Pökkelön on hyvä olla läpimitaltaan 10–20 cm. Sen ei tarvitse olla pitkä, sillä hömötiaisen pesä on yleensä matalalla, noin 1–3 metrin korkeudella. On tärkeää tehdä vielä viimeistely: sopivan lahoon kohtaan tehdään tuohen läpi reikä pesäkolon aukoksi (halkaisija noin 3 cm) – mutta ei kaiveta enempää! Jos sidot pökkelön puuhun kiinni, muista kysyä maanomistajalta tähän lupa.

2. Reikiä voi tehdä myös pystyssä oleviin luonnonpökkelöihin. Muista kysyä lupa maanomistajalta myös tähän.

Teksti: Niina Partanen

Metsäsertifiointipalvelut

Sertifiointi osoittaa, että puu on peräisin metsästä, jossa harjoitettu metsätalous on taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää. Sertifiointi parantaa puun kysyntää ja nostaa sen hintaa sertifioimattomaan verrattuna.

Kysy sertifiointipalveluista omalta metsäasiantuntijalta. Sovitaanko tapaaminen vai tavataanko etänä eMetsä-sovelluksessa?

Lue lisää